maanantai, 25. elokuu 2008

Pitkästä aikaa

Terve taas kaikille blogin kyttääjille! (jos sellaisia täällä ees liikkuu) Kesän hiljaiselon jälkeen on taas palailtu arkeen ja sateiseen syksyyn.

Stahpi on kesän jäljiltä aika kammottavassa kunnossa. Pläskiä löytyy, muttei karvan karvaa. No on siinä jokunen karva, mutta ne vähäisetkin on auringon polttamia ja tummanparkki Stahpi on muuttunut punertavan ruskeaksi. Sävy muistuttaa lähinnä loppukesän auringonlaskun aikaan katsottua hiekkakasaa. Ja kaikki tämä tietysti silloin, kun kerran vuodessa ollaan jossain näytillä. Ensiviikolla, tarkemmin sanottuna 6.9. ollaan menossa siis Liehkun kennelin Liehkutus-tapahtumaan. Viime liehkutuksestahan meille tuli yllätysmenestystä, kun Antero Hakala ihastui Stahpiin ja valitsi tämän 1-3 vuotiaiden urosten parhaaksi. Siitä huolimatta odotukset ei kyllä ole korkealla - tuon näköisenä.

Ulkoisen arvioinnin lisäksi me testataan taas ohjaajan ja koiran korvienväliä, eli möllitokoon on ilmoittautunut yksi kämäinen koirakko. Saas nähdä, että millaista epätoivoa (yleisölle komediaa tai päänsärkyä) siitäkin taas seuraa, kun mitään ei olla pitkään aikaan kunnolla treenailtu.

Tokorintamalla ei siis ole viimeaikoina kummoisemmin tapahtunut. Perusasento ollaan tosin saatu toimimaan suht hyvin ruokakuppitreenin avulla. Muutenkin aina joka väliin olen koittanut perusasentoa ottaa, jotta se pikkuhiljaa lukkiutuisi ihan oikeastikkin sinne pääkoppaan.

Mitään sen kummepaa ei kyllä nyt ole juoruttavana. Toivottavasti tämän ja ensiviikon aikana tulisi kerrottavaa tokoiluista eli suomeksi sanottuna toivotaan, että ohjaaja saa taas raahattua itsensä ja koiransa treenailemaan.

sunnuntai, 27. heinäkuu 2008

Pienet iltatokot

Käytiin äsken Stahpin kanssa pitkästä aikaa vähän tokoilemassa. Namiksi otin nakkia, että olisi ihan superkivaa. Otettiin kaikkea mahdollista perusjuttua: seuraamista, jääviä liikkeitä, luoksetuloa ja treenailtiin samalla peruasentoa. Perusasento alkaa jo sujua tosi hyvin! En ole vielä kokeillut, että jos ilman apuja  pyydän sivulle, niin tarjoaako tuo tuota uutta tyyliä vai meinaako kokeilla vanhaa tapaa. Luoksetulossa tuo ainakin tarjosi ilman apua suoraan sivulletuloa ilman eteen pysähtymistä. Luoksetulot meni siis erittäin kivasti ja vaivattomasti. Jäävätkin sujui suhteellisen kivasti. Hyppyäkin taas vähän muisteltiin. Siinä tuntui ongelmia olevan tuossa seisomisessa, sillä kun menin tuon viereen, niin se tarjoili heti istumista. Ohjaaja saa siis tulevaisuudessa olla tarkkana palkkailun kanssa ja syötää karkkia seisomisesta.

Kaikenkaikkiaan jäi treeneistä molemmille tosi kiva mieli. Lyhyet ja ytimekkäät pikkutreenit ihanassa kesäillassa. Loppupalkkana oli perus namin heittelyä. Riehaannutin tuota myös tahallisesti ja Stahpi innostuikin juoksemaan pienet hepulirundit. Jäi kyllä hyvä mieli!

Nyt pitäisi vaan kiinnittää huomiota edelleen liikkeiden tarkkuuteen ja varsinkin ohjaaja saisi jättää turhat avut pois ja antaa koiran työskennellä enemmän itsenäisesti. Helposti tulee avitettua tuota nyt liikaa käsillä ja kropalla. Sitten vaan taas kokeenomaisempaa treeniä ja vähemmän nameja kehiin, sillä syyskuun alussa olisi möllit tiedossa Liehkun kennelin omassa tapahtumassa, Liehkutuksessa.

lauantai, 5. heinäkuu 2008

Kesäkuulumisia

Pitkästä aikaa pitää jotain olematonta blogiinkin rustata.

Kesä ollaan nyt vain oltu ja mölläilty. Tokoiltu ei olla lähes ollenkaan, lukuunottamatta satunnaisia minitreenailuja. Sivulletulo luistaa nykyään ihan mallikkaasti, jos sille päälle Stahpi sattuu. Tosin vielä tarvitaan aika voimakkaan avut. Kiepsautus on kuitenkin alkanut pikkuhiljaa löytyä ihan kohtalaisesti, joten lupaavalta edelleen näyttää! Pitäisi kesäksi vielä ainakin 1 mätsäri bongata, johon voitaisiin vähän mennä ihmisten ilmoille ja jos vain jossain on, niin möllitokojakin voitaisiin harkita.

Tälläinen minimerkintä tällä kertaa. Me jatkamme kesän möllöttelyä ja kuumia lenkkejä auringonpaisteessa. Hyvää kesää kaikille blogia seuraaville! (Niin jos sellaisia ylipäätänsä on :lol: )

perjantai, 13. kesäkuu 2008

Kylässä Leimurinteellä

Tänään, perjantai 13., suuntasimme Stahpin kanssa Nummisiin kasvattajan luo. Matka alkoi autokyydillä bussille ja bussilla Helsinkiin. Helsingissä olimme jo ennen yhtätoista. Kävelimme Kampin terminaalin läpi Narikkatorille jossa yritin juottaa Stahpia. Siinä hetken hengailimme kun eräs staffeja harrastanut mies tuli meille juttelemaan. Luuli, että Stahpi on "sitä sun tätä", kun kerroin tämän olevan paimensukuinen lapinkoira. Piti oikaista, että kyllä tämä ihan rekisterissä oleva rotukoira on. Narikkatorilta kävelimme rautatieasemalle ja ostimme junalipun Mäntsälään. Luppoaikaa oli runsaasti, joten kävimme vähän käppäilemässä Kaisaniemen puiston reunamilla ja siirryimme ratapihalle odottelemaan junaa. Tässä vaiheessa sain jopa juottettua tuon. Siinä hengailime ja vähän tokoilimme ja haimme kontaktia ja hyvinhän sitä löytyi - makkaran voimalla! Siirryimme junaan ja saimme oikein kivan paikan vallattua käyttöömme.

Junamatka meni välillä vähän piipatessa ja levottomasti. Eräs nainen tunnisti tuon lapinkoiraksi (entinen lappalaisen omistaja) ja hänen kanssaan siinä jutustelimme hetken. Mäntsälään päästyämme heti laiturilla vanhempi mies kehui, että on komea lapinkoira ja että hän syötti naapurin lappalaiselle aina jäätynyttä silliä. Ennen Nummisiin lähtöä kävimme vielä kaupassa ja Muskis pikaisesti asioilla, sekä Liehkulaisten kotiten alkupäässä rakennustyömaalla, jonne Reppulit rakentelevat uutta kotiaan. Stahpi ei oikein diggaillut, kun joutui jäämään yksin autoon.

Kun viimein pääsimme Liehkulaan, meni tietysti Stahpi ja Muskan koirat sekaisin. Minä sain taas osaksi paljon iloista ääntelyä varsinkin Leimulta, mutta myös Hymyltä ja vasmilta. Kun koirat rauhoittuvat hitusen, siirryimme keittiöön. Vähän ajan kuluttua Stahpi teki jotain, mitä ei sitten murkkuiän ole tehnyt - merkkaili sisälle. Pitää näköjään alkaa taas pitämään tuota paremmin silmällä, kun tuollaiseen hurmioon joutuu.

Kun sade lakkasi ja aurinko alkoi pilkottaa, lähdimme lenkille. Ensin mukana vain Hymy ja Stahpi. Ensin siis oli kuvaussessiota Hymyn kanssa ja muutama kuva Stahpistakin tallettui. Sitten hakemaan Lei ja Vas ja pidemmälle lenkille. Oli taas tosi kiva kulkea kunnon metsässä ja Stahpikin oli koko lenkin vapaana ja ihan hyvällä käytökselläkin. Lenkin jälkeen piipahdimme vielä suolla ja sieltä löytyikin useampia luurankoja - suoraan polulta..

Lenkin jälkeen Muska tyhjenteli Stahpi erittäin täynnä olevat anaalirauhaset, kun en itse sitä oikein hallitse. Kiitos kovasti Muskikselle avusta! Pitääpä alkaa noita tarkkailemaan ja jos vaikka itsekkin vielä oppisin niiden tyhjennyksen. Siirryimme takaisin yläkertaan ja Stahpi olikin tässä vaiheessa jo väsähtämään päin.

19.15 suuntasimme taas Mäntsälän juna-asemalle. Asemalla olimme vähän viimetinkaan ja kun kävelimme radalle, näin junan saapuvan raiteelle. Eikun juoksuksi vaan portaat alas ja suoraan junaan. Siinä tohinassa unohdin täysin katsoa, että onko vaunussa lipunmyyntiä. Eihän siinä ollut ja tajusin sen vasta Keravan kohdalla. No vaihdoimme paikkamme lipun myynnilliseen vaunuun ja maksoimme kuitenkin tunnollisesti matkan Mäntsälästä Helsinkiin. Helsingissä rautatieasemalta taas Kamppiin. Tässä vaiheessa hihnänpäänkin oli päästävä tarpeilleen ja Stahpi sai tutustua Kampin "vankilavessaan". Meidän kotibussia ei tullut vähään aikaan, joten tulimme ensimmäisellä bussilla tuohon muutaman kilometrin päähän, jossa vaihdoimme vähän lähemmäs tulevaan bussiin ja kävelimme loppumatkan varsin verkkaiseen tahtiin.

Tässä typistetty versio päivän tapahtumisista. Oli tosi kivaa käynä taas Liehkulassa ja kesän aikana olisi tarkoitus vierailla uudestaankin.

keskiviikko, 11. kesäkuu 2008

Peruutus

Tänään piti siis käydä tuossa lähellä mätsärissä. Koko päivän on kuitenkin satanut, paitsi nyt kyllä aurinko alkoi paistaa, mutta en mä sinne viitsi Stahpin kanssa lähteä. Stahpi kun ei ole mikään maailman onnellisin koira joutuessaan märällä ruohikolla tekemään mitään, niin jätetään väliin. Oltaisiin samalla tokoiltukkin, mutta kun ei sekään olisi onnistunut. Katsellaan josko tässä kesällä olisi joku sopiva viikonloppu, jolloin olisi joku mätsäri jossain.

Perjantaina lähdetään käymään kasviksen luona Nummisissa Mäntsälän vieressä. Puhetta olisi myös, josko Stahpin tytär Ama (Amabile) kutsuttaisiin mukaan geimeihin. Olisi tosi mukavaa nähdä Amaa ja Inkaakin pitkästä aikaa! Mäntsälään matkustetaan junalla, joten Stahpi pääsee kokemaan hieman Helsingin hälinää huiman välimatkan Kampista rautatieasemalle, sekä tunnustelemaan matkailua junassa, jossa ei usein tule matkustettua.