Terve taas kaikille blogin kyttääjille! (jos sellaisia täällä ees liikkuu) Kesän hiljaiselon jälkeen on taas palailtu arkeen ja sateiseen syksyyn.

Stahpi on kesän jäljiltä aika kammottavassa kunnossa. Pläskiä löytyy, muttei karvan karvaa. No on siinä jokunen karva, mutta ne vähäisetkin on auringon polttamia ja tummanparkki Stahpi on muuttunut punertavan ruskeaksi. Sävy muistuttaa lähinnä loppukesän auringonlaskun aikaan katsottua hiekkakasaa. Ja kaikki tämä tietysti silloin, kun kerran vuodessa ollaan jossain näytillä. Ensiviikolla, tarkemmin sanottuna 6.9. ollaan menossa siis Liehkun kennelin Liehkutus-tapahtumaan. Viime liehkutuksestahan meille tuli yllätysmenestystä, kun Antero Hakala ihastui Stahpiin ja valitsi tämän 1-3 vuotiaiden urosten parhaaksi. Siitä huolimatta odotukset ei kyllä ole korkealla - tuon näköisenä.

Ulkoisen arvioinnin lisäksi me testataan taas ohjaajan ja koiran korvienväliä, eli möllitokoon on ilmoittautunut yksi kämäinen koirakko. Saas nähdä, että millaista epätoivoa (yleisölle komediaa tai päänsärkyä) siitäkin taas seuraa, kun mitään ei olla pitkään aikaan kunnolla treenailtu.

Tokorintamalla ei siis ole viimeaikoina kummoisemmin tapahtunut. Perusasento ollaan tosin saatu toimimaan suht hyvin ruokakuppitreenin avulla. Muutenkin aina joka väliin olen koittanut perusasentoa ottaa, jotta se pikkuhiljaa lukkiutuisi ihan oikeastikkin sinne pääkoppaan.

Mitään sen kummepaa ei kyllä nyt ole juoruttavana. Toivottavasti tämän ja ensiviikon aikana tulisi kerrottavaa tokoiluista eli suomeksi sanottuna toivotaan, että ohjaaja saa taas raahattua itsensä ja koiransa treenailemaan.